Mistä tukea vanhemmalle, kun nuoren mieli säröilee?

Mitä sinussa on herännyt silloin, kun lapsesi, iloinen ja sosiaalinen nuori on alkanut muuttua vetäytyväksi ja passiiviseksi? Nuoren kouluunlähtöä on hidastuttanut vatsakivut tai päänsärky ja vapaa-aikana hän on pyöriskellyt mielummin omassa vuoteessaan, kuin hakeutunut ystäviensä seuraan. Olet ehkä epäröinyt, mikä hänen käytöksessään on normaalia ja mikä ei. Hetkittäin on ollut helpompaa uskoa tämän kuuluvan normaaliin nuoruuteen ja oireilun olevan ohimenevää. Nuoren tilanne on kuitenkin jatkunut kasvattaen samalla huoltasi ja hätääsi. Olette ehkä etsineet puolisosi kanssa yhteistä ymmärrystä, milloin ulkopuolista apua olisi hyvä hakea. Nuorella ei tähän ole ollut juurikaan toiveita, saatika halua.


Mitä olet käynyt mielessäsi läpi silloin, kun olet istunut ensimmäistä kertaa odottamassa nuoresi kanssa käyntiä vastaanotolla? Vastaanottohuoneen oven aukeaminen on tuntunut pelottavalta, mutta samalla myös huojentavalta. Olette päässeet sinne, missä sinun ei enää tarvitse kantaa huoltasi yksin.



Nuoren pääsy hoitoon on ollut huojentavaa, mutta samalla olet jäänyt yksin kysymystesi kanssa; mitä olen tehnyt väärin ja miten olisin voinut estää nuoren sairastumisen? Miten meidän tavallinen perhe voi olla kohdata tällaista? Vaikeat tilanteet elämässä herättävät meissä aina kysymyksiä tapahtuneen syistä. Syiden pohtimisella on oma merkityksensä ja se auttaa asian kohtaamisessa. Syihin jumiutuminen estää mahdollisuuden astua tilanteessasi eteenpäin ja löytää itseäsi ja perhettäsi auttavia näkökulmia.


Tämän kaiken selittäminen itselle ja sen hyväksyminen osana elämää, on vaatinut sinulta työtä ja aikaa. Hyväksymistäsi on voinut hidastaa häpeän ja epäonnistumisen kokemukset, jotka ovat luoneet muureja asiasta puhumiseen. Olet saattanut toivoa, ettei kukaan saisi tietää asiasta. Vanhempana onkin usein helpompaa puhua avoimuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta silloin, kun asia ei kosketa omaa vanhemmuutta. Omaa vanhemmuutta kohtaan meistä nousee usein esiin se ankarin tuomitsija. Tämän tuomitsevuuden tilalle on kuitenkin mahdollista löytää toisten tukemana armollisempaa ja hyväksyvämpää ääntä itseä kohtaan.





Sairaalassa tai hoitotaholla käydessäsi katseesi viipyi ehkä muissa vastaanotolla näkemissäsi perheissä ja nuorissa. Mittasit itseäsi ja perhettäsi, miten te asetuitte tähän kaavaan. Arvioit, oliko muiden vanhempien kasvoilta luettavissa huoli tai hätä. Sinua tuli kuitenkin vastaan niitä tavallisia isiä ja äitejä. Niitä samanlaisia, joita kohtaat lähikaupassasi tai korttelisi apteekissa. Jokainen teistä yritti olla katsomatta toisia liian pitkään ja näkyvästi.


Nyt kun katsot tuota elämänvaihetta jälkeenpäin, ymmärrät niiden ystävien merkityksen, jotka jaksoivat kuunnella sinua toistamiseen. Palaat vielä ehkä hetkeksi niihin hetkiin sairaalanosastolla, joissa hoitaja kuunteli ja keskusteli kanssasi. Kertoi nuorestasi ja hänen taidoistaan muiden huomioimisessa. Hän istui kanssasi kiireettömänä vielä vierailuajan jälkeenkin.


Emme siis turhaan puhu siitä, että psykiatrinen hoito on kovin yksilökeskeistä. Nuoren ja koko perheen kannalta on tärkeää, että nuoren hoitoprosessin aikana huomioidaan myös ne suhteet, joissa nuori elää. Lisäksi on tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus yksilöllisiin tukikeskusteluihin ja vertaistukeen.


#nuorenmielenterveys #lapsensairastuminen #vanhemmuus #vanhemmantuki #psykiatrinenhoito

  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon

© 2018 iirispelkonen