Vanhemman tärkein tehtävä ei ole vakuutella, vaan auttaa lasta itseään kesyttämään pelkojaan


Mitä tehdä, kun lapsi tarttuu toistuvasti vanhempaan ja kieltäytyy jäämästä päiväkotiin? Tai kun ala-asteikäinen koululainen huolestuu tulevista ystävän syntymäpäiväjuhlista, koska "kukaan ei pelaa minun kanssani” tai perheen lomamatka muuttuu lapsen pelkojen vuoksi pöpöjen pakoiluksi.


Lapsen ahdistus voi tulla esiin monilla eri tavoin. Ahdistus voi liittyä erossaoloon vanhemmista tai sosiaalisiin tilanteisiin, jolloin lapsi voi pelätä ulkopuolelle jäämistä. Ahdistus voi tulla esiin myös tiettyyn asiaan kohdistuvana voimakkaana pelkona kuten bakteeri, hyönteis- tai vaikkapa koirapelkona.


Alttius ahdistuneisuuteen on osittain perinnöllistä. Lapsen ahdistuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat lapsen luonne, muodostuneet selviytymisstrategiat haastavissa tilanteissa ja lapsen vanhemman oma ahdistuneisuus sekä lapsen varhaislapsuuden kokemukset. Osa ahdistuneisuudesta kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen, mutta apua lapselle on hyvä hakea, jos ahdistus rajoittaa toistuvasti lapsen normaalia arkea.






Vanhemmalla on tärkeä rooli lapsen tukemisessa rajoittavan ahdistuksen selättämiseksi.


  • Vanhemman on hyvä tukea lasta lähestymään tilanteita ja asioita, jotka herättävät lapsessa ahdistusta. Lapsen suojelu ahdistuksen kokemukselta pitää yllä tuota ahdistuksen tunnetta. Haastaviin tilanteisiin meneminen pienin askelin mahdollistaa lapselle selviämisen kokemuksia.


  • Lapsi voi antaa ahdistukselle nimen ”piikkihammas” tai lapsi voi kuvata ahdistuksen tunnetta piirtämällä tai loruttamalla. Näin ahdistus saa uudenlaisia muotoja ja sitä voi olla helpompi käsitellä ahdistusta tuottavissa tilanteissa.


  • Lapset ovat herkkiä aistimaan emotionaalisia tunnetiloja. He rekisteröivät myös vanhempien ahdistusta. Vanhempana on hyvä pyrkiä tulemaan tietoisemmaksi omasta ahdistuksen ja stressin määrästä. Vanhemmuuden tärkeänä taitona on pysyä tietoisena siitä, millaisia sanavalintoja itse käyttää ja mitä tunteita omalla kehollaan viestittää.


Kerro lapselle maailmasta ja sen eri ilmiöistä. Kertomuksissa on tärkeämpää välittää lapselle kuvaa turvallisesta maailmasta sen sijaan, että haluaisit varmistua lapsesi tulevan tietoiseksi kaikista niistä vaaroista, joilta haluaisit häntä suojella.

  • Salli ahdistuneisuus: Ahdistavien tilanteiden välttäminen siirtää ahdistusta syrjään vain väliaikaisesti. Pysy siis itse rauhallisena ja luo lapselle luottamusta siihen, että ahdistus ei sinänsä ole vaarallinen tunne.


  • Säästä lapsi rationaalisilta selityksiltä, sillä niillä ei ole yleensä tekemistä lapsen rauhoittumisen kanssa. Lapsen aivojen tunnekeskus, jota kutsutaan limbiseksi järjestelmäksi, vaatii aikaa ja riittäviä työkaluja rauhoittuakseen.


  • ”Hätätilanteissa” voit kokeilla lapsen kanssa toiminnallisia menetelmiä; rappujen kiipeämistä ylös ja alas, ahdistavan tunteen puhallusta ulos ja hengittämällä rauhoittavaa ilmaa sisään. Tai voit auttaa lapsen huomion kiinnittymistä muihin asioihin kehottamalla lasta etsimään ympäristöstä esimerkiksi sateenkaaren värejä.


  • Käytännön altistuminen: Lapsen altistaminen pienin askelin pelottaville tilanteille auttaa lasta saamaan kokemuksia, että hän selviää näistä pelottavista tilanteista. Altistaminen perustuu lapsen kanssa tehtyyn suunnitelmaan, jossa lapsen sitoutumista motivoidaan myös palkitsemisella. (Voit tutustua altistamisharjoitukseen esim. täällä https://www.youtube.com/watch?v=NjQZhC7bKps&t=39s)


  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon

© 2018 iirispelkonen